Kirjan tarkoitus on tuoda sanomaa jokiluonnosta ja lohenvaelluksesta  tarinan, tiedon ja kokemusten muodossa.  Kirja sopii hyvin esimerkiksi kouluihin aluetuntemuksen lisäämiseksi ja alueen arvokkaiden luontoarvojen tunnistamiseksi.  Kuvitus on tehty lähinnä lasten ja nuorten mielenkiinnon herättämiseen, mutta kirjassa on erinomaisia täkyjä myös aikuisille.  

Kirja on kaksijakoinen, siinä kerrotaan ennen mainittujen asioiden lisäksi ripaus Tornionlaaksosta ja Suomen ja Ruotsin pohjoisista alueista. Nämä kaikki, jokiluonto, lohenvaellus, kotiseutu, rajalla tapahtuva ansaitsevat laajempaakin huomiota ja lisää kirjoittamista. 

Kirjan tekstissä on siis tosiasioita, mutta myös mielikuvituksen tuottamaa Liisa- ja Lasse lohen vaelluksen kuvauksessa.  Vaelluksen edetessä kuvataan Väylää, sen koskia ja suvantoja mahdollisimman totuudenmukaisesti.  Tarkoitus on herättää mielenkiintoa täällä Tornionlaaksossa puhtaaseen jokiluontoon, ja kertoa kuinka ainutlaatuinen Tornionjoki eli Väylä ja siihen vetensä ylempää laskevat vesistöt ovat.  Myös kulttuuri on täällä ainutlaatuista. 

Kulttuuri on ihmisten henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus, eli esimerkiksi rakennukset, maantiet, koulunkäynti, kalastus, elinkeinot, uskonto.  Tornionlaaksossa kulttuuriin kuulu oleellisesti myös rajayhteistyö. 

Kirja ilmestyy sekä suomen- että ruotsinkielellä

_____________________________

 

 

Sain joulukuussa 2018 ajatuksen muistella kuluneita aikoja, oli suunnitelma. Kirjoitustyön edetessä ja paisuessa alkuperäinen suunnitelma muuttui totaalisesti. Tämä johtui siitä, etten aloittaessani ymmärtänyt, mihin kirjoittaminen, oikeastaan sellainen avautuminen, jota en ollut kokenut, johtaa. Kirjoittaminen kokemistaan tapahtumista, niiden sisältöjen analysointi, eri aikakausien vertailu, tuominen tähän päivään, muutoksen kuvaaminen ajassa ja tulevaisuudessa on ennen kaikkea avautumista, panemista itsensä likoon.  Muutoksen pyörteen aikajänne kattaa yli 60 vuotta.

Omista kokemuksista kertominen tarkoittaa toisaalta myös rajallisuuden myöntämistä. Miksi me sitten pyrimme piilottamaan rajallisuutemme? Joukkoon kuulumisen tarve on ihmisen voimakkain peruspsykologinen tarve. Siksi pelkäämme rajallisuutta, vaikka rajallisuuden kautta ja sen tunnustamalla ihminen tulee kokonaiseksi.

Kirjassa on punaisena lankana muutos tai sitten kirjan punainen lanka on se, ettei punaista lankaa välttämättä edes ole.  Kun menet tässä sivussa eteenpäin, löydät enemmän johdatusta aiheesen.

Kiitos tyttäreni Mira, että maalasit tämän Soutajan 1970-luvulla otetusta kuvasta.

Kiitos Miila (veljeni tyttö) kirjan taittamisesta ja erinomaisen hyvistä ehdotuksistasi.

Kirjan hankinta

Kirjaa ei voi enää hankkia - painos myyty loppuun, mutta kirjaa voi lainata Tornion, Kemin, Ylitornion ja Haaparannan kirjastosta.

 

Muutama kirjallisena saamani palaute kirjasta, myös suullista palautetta olen monelta saanut, jokseenkin samansisältöistä kuin tässä alla:

Hei Martti! Olen lukenut kirjaasi alle puolet aina iltaisin sängyssä. Aika kivat muistelmat. Siinähän olisi mainiota ainesta kesäteatterinäytelmäksi nuorten tapahtumista ainakin. Ei muuta kuin kirjoittelemaan vuorosanoja,kavereille ja itsellesi. Siitä tulisi hyvin mielenkiintoista. Terveisiä Espoosta! Alpo Paananen
________

Terve Martti, luin kirjasi saman tien, mutta kiitokset tulevat erinäisten kiireiden vuoksi vasta nyt: Ikätoverille ja Alatorniolla kasvaneelle 60-luvun pojalle kirjassa on useampi kiinnostava ja hyvinkin nostalginen juttu. Viljelit kirjassa mukavaa itseironiaa, mikä on vaikea "taiteen" laji. Lumikeron Karin kirjassa on samanlainen mukava ote, taitaa olla peräpohjalaisen mielen hyviä piirteitä. Hyviä ja osuvia ammatillisia näkemyksiä ja kannanottoja oli täydentämässä erinomaista kokonaisuutta. Kiitokset kirjasta sekä Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta sinulle ja läheisillesi Toivottaa Vesa Ps. Kiva yhteensattuma oli myös Runeberginkatu 54 B,jossa minäkin punkkasin erään Pirkon kanssa syksyllä 1974. Vesa Junes

____________

Innostuin kovasti kirjastasi. Aloitin typerästi keskeltä, ajasta jolloin tulitte Tornioon. Oli tarkoitus selata pari sivua ennen nukkumaan menoa, ja luin kirjaasi yhteen asti.  Oli kiva saada aikuisnäkökulmaa tilanteeseen, jolloin oma äitini aloitti yritystoiminnan, isäni jäi työttömäksi, me pohdimme lukiossa opiskeluvaihtoehtoja, monien kavereiden elämä mullistui täysin konkurssiperheessä jne.

Olen innostunut kirjasi syvällisestä ja historiallisesta näkemyksestä alueen liiketalouteen. Tarinankerronta on hallussa, teksti puhtaasti virtaavaa, ilman mitään ylimääräisiä lisäsanoja tai esteitä. Erittäin mielenkiintoinen kirja, joka nivoutuu omiin kiinnostuksen kohteisiin.  Anna Alm

Ps. Kiitos vielä kirjastasi. Luin sen tosiaan puolitoista kertaa. Kaikki pienetkin palat tuntuivat olevan tärkeitä osa kokonaisuutta. Koin sen olevan osa myös omaa historiaa. Vastauksia kysymättä jääneisiin asioihin omien vanhempieni sukupolvelta.

 ______________

Hei Martti,

Ohessa näkemykseni hienosta kirjastasi. Voisin kirjoittaa siitä enemmänkin, mm. kirjan taitto on oivasti tehty, kertomukset sopivan kokoisia episodeja, kirjan kansikuva ja nimi paljon kertovia, oivaltavia.

”Muutoksen pyörre on kasvutarina seikkailevan nuoren miehen kokemuksista ja  sattumista, aikuisuutta kohti työelämän ja elämän ilmiöiden terävään filosofiseen pohdintaan. Martti tekee mielenkiintoisella tavalla arvokkaiksi arjen kokemukset. Jokaisesta hetkestä voimme jotakin oppia. Lukijalle piirtyy herkästi hymyn kare suupieliin samaistuessaan kirjoittajan seikkailuihin ja kokemuksiin. Kertomusta ryydittää hillitty joviaali huumori.

Kirja on myös kunnianosoitus kotiseudulle, sen historialle, ihmisille, luonnolle ja perheelle. Hauska lukea. Suosittelen.” Urpo Salkoaho

___________

Kiitos ystävä elämänmakuisen kirjan kirjoittamisesta.  Olen viihtynyt teoksen parissa., ikäänkuin itsekin ajassa siirtyen  nuihin elettyihin voiman ja nuoruuden vuosiin.  Mauri Timonen

___________

Luin kirjasi. Se oli hyvä ja monipuolinen historiateos ajalta, jonka muistamme. Sama kokemusmaailma meillä on hyvin pitkälle. Meilläkin Juoksengissa oli kulkumiehiä, jotka jäivät joskus heinähommiin jne. tai matkasivat pohjoiseen. Oli sama Parpala kuin Sinun muisteluksissa. Muistan kerran kun kulkumiehiä oli useampia pirtin lattialla niin isä nouti minut pirtistä nukkumasta heidän keskelleen. Hämmästyin mutta aikuisena tajusin syyn. Kaulirannan tansseissa mieki olen juossu ja Ruotsin matkan tehnyt Sundsvalliin, jossa toimin kioskimyyjänä. Olin parikymppisenä muutaman vuoden Hesassa. Asuin Eirassa ja yhtenä iltana tyttökaverini kanssa Tehtaankatua ylittäessä nuorisoporukka huusi, että tulkaa tänne Tekin. Venäjän suurlähetystön edessä oli valtava lauma nuoria osoittamassa mieltä Tsekkoslovakian miehityksen vuoksi. Sielläpä mekin huidottiin. Helsingin yleisissä saunoissa kävin, useimmiten Yrjönkadulla mutta myös Stadionilla. Kun suunnittelin kotiin tuloa ja Rovaniemelle opiskelemaan eräänä syksynä, huomasin Hesan Ratakadulla Lohinivan linja-auton. Mietin ajatuksissani, että onko täälläkin Lohinivan firma, kunnes tajusin, että sehän oli Kaulirannasta. Sisällä istui kuski ja menin poriseen. Hän oli käyttämässä porukkaa Suomi-Ruotsi maaottelussa. Kysyin mahtuisinko mukaan, kun palaavat kotiin ja hän sanoi, että mahtuu. Ajettiin siitä Eiraan ja pakkasin linja-auton peräkonttiin kamani ja sovimme, että tulen Stdionille sunnuntaina tiettyyn aikaan, kun kisat päättyvät.  Sain lähtiäisiksi joltakin ison kimpun kukkia. Kun menin Stadionille, minulla oli “muutama” vastaantulija ja kun viimein löysin linja-auton, oli kädessäni lujasti  surkea kukkavarsikimppu. terv. Riittuska, Riitta Kivimäki.

Jaa, paljon yhteneväisiä kokemuksia. (oma kommenttini)

___________

Kiitos kirjasta.  Naapurin Ilmarin kanssa lueskeltiin toisistamme tietämättä samanaikaisesti.  Se kertoo sukupolvikokemuksia Vojakkalan pojille, yhtälaihin Ruotsin käyneille ja laajemmin.  Tykkäsin.  Hannu Alatalo

__________

Terve Martti!

Keskustelimme kirjastasi ja meidän yhteisestä elämästämme ja sen historiasta.  Näitä asioita ei ole juuri aiemmin tuotu esiin ja vielä niin avoimesti ja rohkeasti.  Kun olen lukenut kirjasi, koen monia asioita aivan samoin, mutta totta kai toisenlaisissa puitteissa erilaisten kanssakavereiden suhteen.  Kauko Vaara

Kiitos kaikille kannustavista arvioista, Kaukolle pitkästä käsin kirjoitetusta kirjeestäsi.  Käsin kirjoitetuissa kirjeissä on jotain ja niitä saa nykyisin harvoin!  Martti

__________

Hei Martti,

Taisin ahmia tuon teoksesi läpi. Historian havinaa, syvällistä pohdintaa, hauskoja muistoja huumorilla höystettynä, hienoja kuvia ja mieleenpainuvia luonnon kuvauksia. 

Tarina etenee hyvin ja pohdintoja on sopivasti kerronnan lomassa.

Itse olen syntynyt 1949 joulukuussa, joten kuvaamasi lapsuuden aika oli minulla osin hyvin samanlaista. Asuimme Helsingissä, mutta kesät vietin maalla. 

Sinulla oli koukku sormessa minulla päässä. Kalakaverin onnistui heittää iso uistin päähän kiinni :=)

Kalastusta koskevat kohdat kiinnostivat erityisesti tällaista ikänsä kalastanutta.     

Kuvaamasi Laajasalon aika toi mieleen omia muistoja noilta ajoilta. 

Lukiessa Meänkieli toi mieleen muiston Phnom Penhistä. Oltiin vaimon kanssa siellä muutama vuosi sitten ruotsalaisen ystäväni järjestämällä matkalla (kaikki muut seurueessa Ruotsista). Mekong joen rannalla otettiin Uutta vuotta vastaan, kun seurueeseen kuulunut Ruotsalainen mies (opettaja) päätti laulaa vaimolleni Meänkielellä. Hieno esitys, jota säesti käsillään rummuttamalla.  

Tanssi oikein kuvan kanssa - ollut varmaan hieno kokemus. Tanssi kuuluu myös minun harrastuksiini paitsi nyt, kun Korona on lopettanut harrastukset. 

Ruotsissa asuin kolme vuotta 93-96, joten muistosi tuosta ajasta toivat myös mieleen paljon omia muistoja. 

Omassa scfi kirjassani olen myös pohtinut maailman menoa ja mainitsemallasi tekoälyllä on iso rooli kirjassani. 

Kerrassaan hieno lukukokemus KIITOS! Eipä olisi voinut paremmin itsenäisyyspäivää viettää. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää myös teille sinne, 

Onni        

MBA Onni Fagerstrom  

 

 

JOHDATUSTA AIHEESEEN  

Sain joulukuussa 2018 ajatuksen muistella kuluneita aikoja eri vuosikymmeniltä.  Tarkoitus oli lahjoittaa muisteluvihkonen kuvineen lapsille jouluksi, mutta kirjoitustyön edetessä ja paisuessa suunnitelma ja aikataulu muuttuivat totaalisesti.  Tämä johtui siitä, etten aloittaessani ymmärtänyt, mihin kirjoittaminen, oikeastaan sellainen avautuminen, jota en ollut kokenut, johtaa.  Kirjoittaminen kokemistaan tapahtumista ja niiden analysointi on ennen kaikkea avautumista, panemista itsensä likoon. 

Ihminen on rajallinen.  Se tulee hyvin ilmeisesti osaltani tässä myös paljastumaan.  Rajallisuuttamme pyrimme pitämään kaikin tavoin piilossa.  Heikkoudesta puhuminen tarkoittaa rajallisuuden myöntämistä.  Miksi me sitten pyrimme piilottamaan rajallisuutemme?  Joukkoon kuulumisen tarve on ihmisen voimakkain peruspsykologinen tarve.  Siksi pelkäämme rajallisuutta, vaikka rajallisuuden kautta ja sen tunnustamalla ihminen tulee kokonaiseksi.  Vaikka ihmisen mieli suuntautuu eteenpäin, niin menneen tarkastelu on välillä aiheellista. Kirjoitustyön edetessä ajatus siitä, että tässä esitetyt tarinat, ajatukset ja johtopäätökset saattavat kiinnostaa muitakin kuin perhettäni, hiipi myös mieleeni.  Tämä vaikutti jonkin verran myös sisältöön.

Halusin kokeilla tässä kirjoitusprojektissa menemistä menneeseen ja tutkia, että olenko sinut tapahtuneiden asioiden kanssa, ja olenko tuonut pojilleni ja tytölleni hyvän mallin isästä, aviopuolisosta, vanhemmasta.  En varmaankaan ole tässä täydellisesti onnistunut, mutta kukapa sitten olisi.  Teemme kaikki virheitä, meille sattuu hyviä, vähemmän hyviä, ja huonoja asioita.   Lapset eivät pysty vaikuttamaan siihen, minkälaiset vanhemmat he saavat.  Kaiken tähän asti tapahtuneen kanssa pystyn olevani sinut itseni kanssa.  Aina voi sanoa, että joitain asioita olisi voinut tehdä toisinkin, ja joitain jättää tekemättä.  Tehtyä ei voi kuitenkaan taikoa tekemättömäksi, vaikka jossain kohtaa näin haluaisikin tehdä.  Tästä kaikesta pohdinnastani huolimatta voin kuitenkin todeta, etten päivääkään vaihtaisi pois. 

Kerron omista kokemuksistani ja havainnoistani etupäässä tarinoiden kautta, mutta pyrin niitä myös jossain määrin tulkitsemaan.  Kerronta suodattuu tässä kauttani, koska ajattelen tekstissä. Näemme tapahtumat kukin eri tavalla. Kokemuksemme ovat erilaiset ja myös tuntemukset niistä.   Ajatuksillamme on merkitystä siihen, millainen elämämme on.  Kokemuksista kasvamme siksi kokonaiseksi ihmiseksi, mitä olemme tänään.  Jos hyvät kokemukset ja asiat ovat mielessämme voittopuolisesti läsnä, todennäköisesti elämme onnellisten tähtien alla, tai sitten emme halua huonompia asioita niinkään muistella.  Mutta tunnistammeko tällaista vaikutusta?  Onnellisuus on mielekkään elämän sivutuote.  

On tietenkin merkityksellistä mitä kirjoitan, mutta vielä merkityksellisempää on se, miten se ymmärretään.  En keksi juttuja, vaan kaikesta tässä kertomastani kumpuaa tapahtuneesta, omasta kokemuspohjastani.  Kirjoitan niin tosia tarinoita kuin muististani osaan.  Uskon, että, totuudenetsimisessä saatan onnistua hyvin, ja muistin oikea suhde todellisuuteen on tässä mielestäni pitkälle toteutunut.  Kirjoituksen edetessä en enää mitenkään voinut uskoa, että tästä tulisi vain toden haalea heijastus. 

Yllättävää oli, että tätä kirjottaessa ja tapahtunutta muistellessa asioita vain tuli mieleen.  Asiat kulkivat kuvina, kuin filminauhaa olisi kelattu.  Jotenkin tarina kuljettaa itseään.  Mukavia ja vähemmän mukavia tarinoita riittää.  Se, että muistanko ja kuvaanko yksityiskohdat tarkkaan, on epäoleellista.  Näin jälkeenpäin tarinoiden kuvauksessa mieleen jäänyt sisältö on tärkeämpää.  On tosiaankin jopa hämmentävää, miten kirjoittaessa asioita pulppuaa mieleen, myös sellaista, jota ei ole pitkiin aikoihin käynyt mielessä.  Mikä onkaan parempi tapa oppia itseään, kuin kirjoittaa muistista pulppuavaa kokemusmaailmaa, jäsentää ja hahmottaa sitä.  Tätä kirjoittaminen oikeastaan onkin, oman erityisen maailman hahmottamista.   

Ihmissuhteiden, opiskelun ja työn merkitys ovat ihmisen kasvamiselle, ja yhteiskunta-kelpoisuuden, oman itse hyväksymän toiminnan, sekä mielenrauhan kannalta ratkaisevia.  Olemme elettyjen ihmissuhteiden summa.  Olemme elettyjen ihmissuhteiden summa. Se, kuinka hyvin onnistumme hankkimaan mielenkiintoisen ja virikkeitä antavan työn, jakamaan ajan työn, vapaa-ajan ja perheen kanssa on kaiketi suoraan verrannollinen onnellisuuteen.  Mielestäni olen itse onnistunut hankkimaan oikeastaan lähes aina itseäni kiinnostavan työn.  Työ on antanut minulle elannon lisäksi paljon muutakin sisältöä, ihmissuhteita ja verkostoja Lapissa ja Suomessa laajemminkin, sekä Ruotsin Norrbottenissa ja Pohjois-Norjassa.  Sen arvioiminen, että olenko aina onnistunut jakamaan ajan työn ja perheen kannalta niin, että läheiseni ovat olleet kulloinkin ajassa siihen tyytyväisiä, on kysymys, johon oikeudenmukaista ratkaisua ei näin jälkikäteen tarkasteltuna oikeastaan ole.  Se, että olen kokenut saavani työstä energiaa myös kotiin, on kokonaisuuden kannalta myönteinen asia.  

Tähän kaikkeen elämän kulkuun, opiskelussa ja työelämässä tapahtuviin asioihin liittyy useampi muutto paikkakunnalta toiselle, mikä on mielestäni vain rikastuttanut elämää.  Kouluaikojen kesätöiden monimuotoisuus, opiskelun ja työuran polku Torniosta Tukholmaan, sieltä Helsinkiin ja takaisin Tornioon, on ollut mielenkiintoista ja antanut paljon sisältöä elämään.  Arvata saattaa mikä olisi tilanne, jos ei valmiutta työn perässä muuttoon, ja taas uudelleen opiskeluun olisi ollut.  Polku olisi ollut varmaan hyvin erilainen.  Elämä on valintoja, jotka tehdään kussakin ajassa senhetkisen ymmärryksen ja tunteen palon jalostamana.  Asioissa ja tekemisissä ei näytä aina etukäteen olevan välttämättä kovinkaan suurta järkeä, mutta tunne työstää ne sellaisiksi, millaisiksi ne tapahtuvat ja muotoutuvat tosielämässä.  Elämässä tulee ottaa harkittuja riskejä. Käyttäytyminen ei ole aina rationaalista, eikä aina perustu vain oman hyvinvoinnin maksimointiin.  Asiat vain tapahtuvat. Elämä on toistoa sukupolvesta toiseen, samat ilmiöt tapahtuvat aina uudelleen ja uudelleen. 

Perheen yhdessäolo, yhteiset harrastukset, hetket ja ruokailut ovat tärkeitä lapsen turvallisuudentunteen, kasvun ja oppimisen kannalta. Olen sitä mieltä, että me Arjan ja lasten kanssa tällaista yhteisoloa harjoitettiin kohtalaisen paljon.  Kun muistelen yhdessä tekemisiämme, tulee mieleen ulkoiluaktiviteetit kesällä ja talvella, sekä useat retket lasten kanssa luonnossa Helsingin Laajasalon Tullisaareen ja meren rannalle, käynnit Suomenlinnassa, Korkeasaaressa ja Linnanmäellä, Lapin vierailut hiihtolomilla, liikunta- ja kalastusharrastukset Vojakkalassa.

Meillä oli Helsingin Laajasalossa asuessamme saunavuoro lauantaisin, jolloin leikittiin vesileikkejä saunaosaston uima-altaassa.  Saunan jälkeen syötiin parempi illallinen, kun arkina muutoin.  Petterin kaveri Korhosen Sami oli usein mukana tällä lauantai-illan ruokailulla, joskus myös Fagerströmin Henry, ja Miran kaveri Hanna.   Me osallistuimme myös lastemme harrastukiin, Petterin jalkapalloharrastukseen HJK:n junnuissa ja Miran taitoluisteluharrastukseen Myllypuron jäähallissa.  Johannes oli sen verran pieni, ettei Helsingissä asuessamme juurikaan ehtinyt kodin ulkopuolisiin harrastuksiin.

Muutto Helsingistä Tornioon yhdeksänkymmentäluvun alussa oli lapsillemme, varsinkin Petterille ja Miralle merkittävä ympäristön muutos.  Muutto tuolloin oli ehkä ajoitukseltaan viimeisimpiä mahdollisia, koska Petteri oli tuolloin kymmenvuotias, Mira seitsenvuotias ja Johannes nelivuotias.  Kaverit ja koulu jäivät, uudet odottivat.  Lasten varttuessa on muutto aina vaikeampaa.  Mielestäni muutosta seurasi kuitenkin enemmän positiivisia asioita. 

Kuten edellä mainitsemastani saattaa ymmärtää, olen verrattain tyytyväinen työelämässä ja ihmissuhteissa kokemaani, sekä myös nykyiseen tilanteeseeni ”hybridiyrittäjänä”, joka nostaa työeläkettä, mutta hankkii myös jonkin verran yrittäjätuloa.   Oli jotenkin itsestään selvää, että työurani jälkeen jatkan yrittäjänä omassa yrityksessä, jossa hyödynnän työssäni luotuja verkostoja, ja teen mielenkiintoisia toimeksiantoja.  En tee työtä nyt täyspäiväisesti vaan ajoittain ja projektiluonteisesti.  Koen, että olen saanut mahdollisuuden toteuttaa itseäni, mikä on tärkeä hyvän elämän edellytys moraalisuuden ja oikeudenmukaisuuden pyrkimyksen lisäksi.  Kukapa ei sitten haluaisi tuntea itseään arvokkaaksi, tehdä merkityksellistä työtä, ja elää tyydyttävää elämää.  Onko mainitsemani tyytyväisyys oikeastaan vain merkki varhaisesta vanhuudesta ja pysähtyneestä kehityksestä.  Vaikka itsekritiikki saattaa olla lempeämpää kuin tosiasiat antavat aihetta, en näe asiaa kuitenkaan omalla kohdallani pysähtyneisyytenä, vaan pyrin kehittämään itseäni edelleen ja ottamaan uudenlaisia haasteita vastaan.  Sananlaskun mukaan jokaisen on soudettava omilla airoillaan.

En väitä, että tässä vaiheessa ja nyt tätä kirjoittaessani, olisin jotenkin oppimistani miehisistä periaatteista, tai tavasta toimia mitenkään luopumassa.  Huomaan kuitenkin yhä selvemmin, että asiat muuttuvat.  Kun varsinainen päivätyö on jäänyt, soi puhelin harvemmin.  Se oli alussa yllättävän outoa.  Miten työssäoloaikana valmistaudutaan eläkkeelle, on kysymys, johon en oikeastaan osaa vastata.  Varmaan valmistautu-mattomuus eläkkeelle siirtymiseen vaikutti osaltaan siihen, että perustin yrityksen ja olen järjestötoiminnassa edelleen aktiivinen.  Nyt, kun olen tehnyt yrityksessäni runsaan kahden vuoden aikana kymmenkunta erisuuruista toimeksiantoa, on se myös osaltaan piristänyt arkea.  Vanhojen verkostojen hyödyntäminen on ollut tässä työssä merkittävä apu.  Tänä päivänä on aika yleistä, että työstä eläkkeelle jäämisen jälkeen tehdään töitä oman yrityksen kautta.  Osittainen palaaminen näin työelämään tulee varmaan yleisesti edelleen lisääntymään, koska ihmiset ovat hyvän terveydenhuollon ansiosta pitempään terveitä ja viriilejä.  Kysymys on myös elinikäisestä oppimisprosessista, joka valmistaa meitä mihin vain haluamme. 

Elämä on toistoa sukupolvesta toiseen, samat ilmiöt tapahtuvat aina uudelleen ja uudelleen.  Opiskellaan, mennään töihin, hankitaan asunto, kasvatetaan lapset, remontoidaan ajoittain omakotitaloa, lapset menevät kouluun, irtaantuvat vähitellen vanhempainkodistaan, menevät töihin ja näin elämä jatkaa kulkuaan.  Lapsemme kävivät koulunsa ja valmistuivat vuorollaan ylioppilaiksi ja jatkoivat kukin opintojaan muualla.  Kodista irtautuminen ja tie itsenäisyyteen oli tässä opintojen vaiheessa alkanut.  Kukin vuorollaan muutti pois vanhempainkodistaan.  Niinhän mekin olimme aikanaan tehneet. Uskomme, että näinhän sen pitääkin olla.  Aikuiset lapsemme käyvät jouluina ja kesälomalla.  Johannes useammin, koska asuu lähimpänä, Oulussa.  Petteri, joka on asunut pitkään Pietarissa, jonkun vuoden Lappeenrannassa ja nyt jälleen Pietarissa käy Muurmanskista syntyisin olevan tyttöystävänsä Irinan kanssa pari kertaa vuodessa, ja taiteilijatyttäremme Mira Pälkäneeltä syntyisin olevan poikaystävänsä Sepon kanssa Helsingistä kerran pari vuodessa.  Niinhän mekin kävimme Helsingistä neljäntoista vuoden ajan tutussa ympäristössä joulut ja kesälomat viettämässä Torniossa vanhempiemme luona. 

Kirjoittamani ei ole legendaani.  Tekstin ottaa jokainen lukija omalla tavallaan, nimittäin lukeminen on yhtä haastavaa kuin kirjoittamien.  Lukija on tekstin kanssa yksin ja tulkitsee sitä omalla tavallaan ja omasta kokemusmaailmastaan käsin. Jos teksti ei sovi omaan ajattelu- ja kokemusmaailmaan, eikä aivojen rajoja halua mitenkään ulkopuoliseen kutittaa, on lukeminen kaiketi turhaa.

Halusin heti tässä johdatuksessa aiheeseen tuoda esille tarkoitukseni ja lyhyen ydinkoosteen edellä mainituista tapahtuneista asioita ja hieman pohdintaa niiden merkityksestä.  Palaan kirjan tulevilla sivuilla näihin asioihin.  Tämä saattaa antaa myös selitystä sille, miksi tätä kirjoitan. Vaikka kirjoitan omista kokemuksistani ja niiden herättämistä ajatuksista, käytän muutamassa kohtaa myös lähteitä selittämään asioiden taustoja. 

Ennen kuin menen lapsuuteeni kokemuksiin 50-luvulle, nuoruudessa tapahtuneisiin asioihin ja aikuisuuteeni, käyn jokaisen osion akussa lyhyesti läpi kunkin vuosikymmenen aikana Suomea koskettavia asioita.  Aivan ensin kerron taustaksi vanhemmistani ja isovanhemmistani ja perheessä tapahtuneita asioita 1900-luvulla.  Kuinka sitten perheeni ja isovanhemmat ovat vaikuttaneet, ja onko heiltä saamani henkinen perintö vaikuttanut valintoihini, on vain arvailtavissa.  Täysin selkeää vastausta tähän en osaa sanoa. 

_________________

Kirjan taitto ja kannet

Kirjan taitto ja kansien suunnittelu: Miila Kankaanranta, graafinen suunnittelija

Kannen kuva, Soutaja: Mira Kankaanranta, kuvataiteilija

Soutajan metafora:  Joki, virtaava vesi ja airojen liike kuvaavat "Muutoksen pyörrettä".  Soutaessa mennään eteenpäin, mutta soutajan määrätietoinen katse on ikään kuin koko ajan menneeseen suunnattuna.  Veneen keula auraa tietä eteenpäin.  Painottamalla airojen liikkeitä ja soutajan niihin käyttämää energiaa painavat airot jälkeensä pyörteet.  Näin mennään eteenpäin, mutta sääntelemällä airojen tuottamien pyörteiden voimakkuutta pyritään välttämään myös karikoita.  Kun jokainen soutaa omilla airoillaan ja tyylillään, syntyy jokaiselle oman elämän menojälki niin kuin veneen jälkeensä jättämä vesivana ja laineet laidoille.  Tyvenessä säässä jälki on useimmiten seesteinen, kovassa aallokossa se ei välttämättä aina ole tyyni, kirkas, eikä pilvetön.

Muutokseen suhtautuminen paljastaa aina jotain henkilökohtaista meistä.  Reagointi muutokseen paljastaa ihmisissä heidän ominaisuuksiaan, arvojaan ja tekojaan – nämä kaikki ovat vahvasti tunteita herättäviä asioita. Kun kerromme, miten suhtaudumme muutokseen, teemme kannanoton jonkin asian hyvyydestä tai arvosta.

 

JOHDATUSTA AIHEESEEN                                                                    

VANHEMPANI JA ISOVANHEMPANI                                                     

Äiti teki lapsuudesta turvallisen                                                        

Isä oli periaatteen mies, mutta uudistuva                                          

OSA 1: ENSIMMÄISET SEITSEMÄN VUOTTA KIVIRANNALLA 

Iso puutalo                                                                                        

Kunnantalolla kävin useasti                                                                

Onnettomiakin tapahtumia sattui                                                       

Yhteydet Ylivojakalaan                                                                       

Koukkuongelma                                                                                 

Kanala                                                                                               

Koulu                                                                                                

OSA 2: TOISET SEITAEMÄN VUOTTA YLIVOJAKKALASSA                         

Liberalistinen ajattelu ja kehitys alkoivat                                            

Elämää Ylivojakkalassa 1950- ja 1960-lukujen vaiheessa                       

Kylällä kalastuksen parissa viihdyttiin                                                  

Kulkujätkät                                                                                        

Liikuntaa harrastettiin paljon                                                             

Jäidenlähtö oli vaikuttava luonnonnäytelmä                                       

Ympäristönsuojelu oli vieras asia                                                       

Kansakoulu                                                                                        

Kinkerit                                                                                             

Lintuharrastus                                                                                   

Töllötin tulee kylään                                                                          

Lapsetkin osallistuivat töihin                                                             

Kälpäiltiin                                                                                           

OSA 3: NUORUUSAIKA                                                                        

Irtouitto Tornionjoella                                                                       

Rakennustyömaalla                                                                            

Tšekkoslovakian miehitys                                                                   

Autokouluun piti päästä heti, kun se oli mahdollista                            

Lyseoaika                                                                                          

OSA 4: MYÖHÄISNUORUUS                                                                  

Tansseissa käymisestä                                                                      

Peukalokyydillä pääsee                                                                      

Eräs tarina sota-ajalta                                                                       

Nuoruudessa on myös täpäriä tilanteita                                              

OSA 5: VARHAISAIKUISUUS                                                                

Elämänkumppanin tapaaminen                                                         

Mustat lammasnahkaturkit olivat maagisia                                        

Armeijan aika                                                                                  

Sotapoliisit kiinnostuivat kasarmivierailustamme                                                

Ruotsiin töihin                                                                                 

Hoforsin kesä ja juhannusjuhlat Falunissa                                         

Armeijan jälkeen leikkuupuimuritehtaaseen töihin                             

Viestinnässä ja yhteydenpidossa on muuttunut paljon                        

Jouluksi kotiin                                                                                 

Muutto Tukholmaan töihin ja valmistautuminen opiskelemaan               

Autolautalla Helsinkiin pyrkimään kauppakorkeakouluun                    

Kapakkatappelu Tukholman keskustassa                                            

Opiskelupaikka varmistui                                                                  

Erilaiset pääkaupungit                                                                      

Ensimmäinen yhteinen asunto ja talonmiehen pesti                           

Lumenpudotusta katolta                                                                   

Eläkeläiset kaipaavat seuraa                                                             

Hissi pysähtyi kahden kerroksen välille                                              

Maauimalan saunojat                                                                      

Maaotteluvieraat                                                                              

OSA 6: AIKUISUUS                                                                             

Asunnonvaihtoa Helsingissä                                                              

Opiskelu ja työ kulkivat käsi kädessä                                                 

Töihin IS-Yhtymälle                                                                           

Pihapuiden kaatoa ja kommellusta                                                    

Vieras nainen ja Vanhan palo                                                            

Reissu Tornioon Alpon kanssa                                                           

Perhe kasvaa                                                                                    

Lasten kanssa aika kului                                                                                     

Tšernobyl                                                                                        

Kesälomilla Tornioon                                                                        

Viinatrokarit                                                                                    

Puikulaperunat                                                                                 

Raimo teki ruuhkan Hakaniemeen                                                     

Maunon tapaaminen yllättävässä paikassa                                         

Opiskelu keskeytyi ajoittain                                                              

Opintojen loppusilaus ja valmistuminen                                            

Työnhaku valmistumisen jälkeen                                                       

Suomi juoksee                                                                                 

Ylitarkastuksesta työhaastatteluun                                                    

OSA 7: KESKI-IKÄ – MILLENIUM                                                           

Mullistava vuosisata                                                                         

Hometta pakoon                                                                              

Uuteen kouluun                                                                                

Jälleen kalaisan joen rannalla                                                           

Uuden työn aloittaminen yrittäjäjärjestössä                                      

Arja lähti opiskelemaan                                                                                     

Muutto Alavojakkalaan                                                                     

Lumisia ja kylmiä talvia                                                                                     

Asuntojärjestelyjä Helsingissä – eikä muuttoautoa meinattu vuokrata    

Merkillinen lintulaudan kauppa                                                          

Kesälomapäivän voi viettää näinkin                                                                    

Palataan työhöni aluejärjestön ja tilitoimiston johdossa                   

Kemi-Tornio moottoritien avajaiset                                                                   

Järjestöfuusio                                                                                  

Pohjolan Pariisi vai paratiisi                                                             

Tanssii tätien kanssa – miten tällaiseen voi lähteä mukaan                 

Tapahtumarikas ajomatka Sirkan kanssa                                            

OSA 8: RAJAN MERKITYS                                                                  

Rajalla on ollut suuri merkitys                                                           

Tornio-Muoniojoesta tuli raja                                                           

Edellinen kappale meänkielellä                                                         

Raja sota-aikana                                                                             

Oikeanpuoleiseen liikenteeseen                                                       

Rajakauppaa se oli jobbauskin                                                          

Tulli ja rajavartiosto valvoivat rajankäyntiä                                      

Poikkinainti                                                                                                       

Parempi ajaa suomalaisella dieselillä kuin juoda tanskalaista olutta      

Tornio-Haaparanta on ollut ennenkin maailman keskipiste                 

Nuuskakairan nuuskaralli                                                                   

Rajat ylittävä yhteistyö on mahdollisuus                                            

 

OSA 9: ELÄMÄ ON TOISTOA MYÖS MUUTOKSESSA                              

Muutos ennen nyt ja tulevaisuudessa                                                

Julkinen hallinto ja liike-elämä toimivat eri säänöillä                       

Isoja päätöksiä on saatava aikaan                                                   

Työelämän muutos pakottaa organisaatioita uudistuksiin                                   

Jatkuuko bkt- ja eettisen kulutuksen uskovaisuus                              

Erilaiset maailmat ja kulttuurit kohtaavat                                         

Elämmekö erilaisissa kuplissa                                                         

Tämän päivän kuulento on 5 G ja tietokoneen mahdollisuudet              

Ilmastonmuutos on tuotava lähelle                                                    

 

Lopuksi                                                                                                                             

Muisti toimii valikoivasti!                                                                

Ei ollut suunnitelmaa                                                                       

Liitteet:

Meno Euroopan Unioniin Suomen ja Lapin etujen mukaista

Panostetaan rajat ylittävään yhteistyöhön 

Paljon jäi kirjasta pois mieleenpainuneita juttuja.  Tässä yksi niistä!

Pikahaastattelu MTV:lle kotisohvalta

Joskus 1990-luvulla syvän laman jälkeen Outokumpu teki Tornion terästehtaalla merkittävän investoinnin.  Mainostelevisiossa silloin jutuntekijänä toimi torniolaislähtöinen Seppo Huhta, samaan "jytäporukkaan" nuorena kuuluimme.  Sittemmin hän toimi myös MTV:n uutisankkurina.  Seppo tuli tekemään juttua Outokummun investoinneista Torniossa MTV:n kymmenen uutisiin.  Hän soitti minulle, että voisi kysellä yleisimminkin alueen yritysten näkemyksistä ja Outokummun merkittävän investoinnin vaikutuksista niihin.  Totesin Sepolle, että mielellään vastaan alueen pienten ja keskisuurten yritysten edustajana tällaisiin yritysilmastoon liittyviin kysymyksiin.  Seppo sanoi tulevansa tekemään juttua työpaikalleni, kunhan käy ensin Outokummun terästehtaalla. 

Oli perjantaipäivä eikä Seposta kuulunut mitään, joten oletin, että jutunteon kiireet olivat syynä siihen, ettei hän ottanut yhteyttä.  Lähdin kotiin, olihan viikonloppusauna illan ohjelmassa.  Sitten Seppo soittaa illalla noin seitsemän aikoihin ja sanoi tulevansa tekemään juttua kanssani kotiini.  Sanoin Sepolle, että sopii, tule vain.  Varttitunnin päästä hän tuli.  Hänen perässään tuli sisään kaksi kuvauksiin liittyvää henkilöä, toinen kameramies ja toinen valomies valolaitteineen.  Hetkessä he rakensivat olohuoneeseen studion, kun samalla aikaa keskustelin Sepon kanssa.  Lapset seurasivat intensiivisesti tapahtumaa.  Sanoivat omilla sanoillaan, jotka tulkitsen näin jälkeenpäin, että vaikuttavaa!

Kun valot olivat valmiit, aloitettiin.  Seppo kysyi minulta muutaman kysymyksen ja paketti oli valmis.  Valomies keräsi tavaransa ja kameramies myös.  Tämä kaikki, siitä kun he tulivat ovesta sisälle, rakensivat kotistudion, ja tekivät jutun, kesti viitisen minuuttia.  Seppo sanoi, että heillä on kiire lentokentälle, eikä jouda sen enempää kuulumisia kyselemään.  Hän kiitteli kovasti, että sai tulla näin kotiimme juttua tekemään, näet sen kymppiuutisissa parin päivän kuluttua, terve, olihan mukava pistäytyä Vojakkalassa, vaikka näin pikaisin liikkein.  Juttu oli sitten MTV:n kymppiuutisissa. Sen koomin en ole sitten Seppoa nähnyt.