Tähän mennessä koronan aiheuttama velkaantuminen koskee valtiota, ei juurikaan kuntia, jotka lukuisasti tekivät koronavuotena positiivisia tilinpäätöksiä.  Tämä viittaa siihen, että kunnat saivat koronatukea enemmän kuin tosiasiassa tarvitsivat.  Kuntataloudessa tulee tunnistaa tämä poikkeuksellisessa tilanteessa tapahtunut ja ottaa se huomioon tulevien vuosien taloudenhoidossa.  Kuntatalous tulee olemaan tulevaisuudessa monesta syystä isojen haasteiden edessä.  Yksittäinen merkittävä syy on väestön ikääntymisen aiheuttamat menonlisäykset sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Puhutaan elinvoimasta, joka houkuttelee kuntaan uusia asukkaita ja yrityksiä, jos sitä kunnassa on.  Elinvoima tarkoittaa sitä kaikkea hyvää, jota kuntalaiset ja yritykset saavat toteuttaa kunnassa.  Tämä kaikki tarkoittaa muun muassa työmahdollisuuksia, kannustavaa yritysilmapiiriä, yritysten kasvua ja kansainvälisyyttä tukevia yrityspalveluita, laadukkaita kunnallisia palveluita, viihtyisää ympäristöä, hyviä liikunta- ja kulttuuripalveluita, avointa ja selkeää kuntatiedottamista, seutukuntayhteistyötä ja nimenomaan Torniossa rajat ylittävää yhteistyötä.

Mikä tulekaan olemaan verotuspolitiikka koronan syrjäyttämisen jälkeen?  Syvällinen pohdinta siitä, miten koronan jälkeinen aika rahoitetaan julkisella puolella, tullaan tulevalla kuntavaalikaudella käymään.  Tämä tulee olemaan aikamoisen väännön kohteena, mikäli menon annetaan jatkua nykyisellään ja velkavetoisuuden annetaan jatkua.  Julkisen sektorin velkaantuminen on lopetettava, mutta mitä tilalle!  Ainoa tie on verotulojen kasvattaminen, ei nostamalla veroastetta vaan laajentamalla veropohjaa.  Tämä tarkoittaa yritystoiminnan menestymistä ja työpaikkojen syntymistä yrityksiin.  Kuntatalouden vahvistamiseen päästään myös tehostamalla kuntaorganisaation toimintaa työhyvinvointiin panostamalla.  

Meri-Lapissa on paljon viennistä riippuvaista teollista yritystoimintaa.  Myös kuntataloudet kärsivät, mikäli valtio toimillaan, nostamalla veroja ja veronluonteisia maksuja, ja näin heikentää suomalaisten yritysten kilpailukykyä maailmalla.   Tätä ei tulisi myöskään kuntien tehdä.  Alueen houkuttelevuutta lisää se, että kunnallisvero, kiinteistövero ja muut kunnalliset maksut pysyvät kohtuudessa. 

Leveämpää veropohjaa luodaan vain menestyvän ja kestävän yritystoiminnan kautta.  Yksi asia, johon monet pohjoisen Suomen kunnat nyt panostavat veropohjansa laajentamiseen on tuulivoima. Suomessa on menossa ennennäkemätön tuulivoimabuumi.  Kunnat kaavoittavat tuulivoimalle isoja alueita.  Tällainen kehitys on meneillään myös Torniossa.  Useat kunnat laskevat tuulivoimaloista saamansa kiinteistöveron pelastavan kuntatalouden ja olevan myös tehokas rokote kuntaliitoksia vastaan.  On toisaalta kokonaisuuden ja sähkönsiirron kannalta jopa kyseenalaista, että tuulivoiman veropohjaa laajentavaan vaikutukseen uskotaan ja luotetaan pohjoisessa, kun etelä sähkön kuluttaa.

Jostain syystä kuntaliitoksia pelätään, vaikka liitokset monessa seutukunnassa loisivat aivan uusia menestymisen mahdollisuuksia.  Kuntaliitokset tai kuntaliitosmaiset toimenpiteet seutuyhteistyössä tulisi ottaa käyttöön yhä useamassa seutukunnassa.

Martti Kankaanranta

Varavaltuutettu, ehdolla kuntavaaleissa 2021

Kuntapolitiikka on yhteispeliä ja vaalilupausten alleviivaaminen ei ole tämän johdosta tarpeen.  Pyrin edistämään sellaista ajattelua, että kunta voi tekemisillään vaikuttaa siihen, miten kuntalaisilla ja yrityksillä menee.  Veroina yrityksiltä ja työntekijöiltä kerättyjä varoja tulee käyttää palveluiden tuotannossa tehokkaasti talouden tasapaino edellä.  Kunnan henkilöstöresursseja tulee hyödyntää kiinnittämällä huomiota työhyvinvointiin ja parantamalla sitä.  Kunnan hyvä ja avoin hankintatoimi tulee olla tavoite ja koskea kaikkia hankintoja.  Hankintatoimi on oikein toteutettuna  parhaommillaan myös väline elinkeinojen kehittämisessä. 

Eduskunnan käsitellyssä oleva sote-uudistus, joka – mikäli tulee hyväksytyksi - lisännee kuntapäättäjien vastuuta työllisyyden, elinkeinojen ja elinvoiman edistämisessä.  Soten toteutuminen poistaa kunnilta mm. investointikykyä.  Kunnat tarvitsevat toimenpiteitä, joista tulee enemmän rahaa toiminnan ylläpitämiseen valtionosuuksien sijaan.  Tämä tarkoittaa elinkeinojen myönteistä kehittymistä ja hyvää työllisyyttä.  Näihin toimenpiteisiin tulee myös lisää työkaluja, kun vastuu työllisyys- ja elinkeinopalveluista siirtyy hallituksen puoliväliriihen linjausten mukaisesti valtion TE-hallinnolta kunnille vuonna 2024.  Tähän siirtymiseen liittyy myös riskejä, jos hommaa ei hoideta taiten.  Tässä onnistutaan, kun kuntien ja yrittäjien välillä käydään tiivistä vuoropuhelua.  Yrittäjille kunta on usein läheisin julkishallinnon toimija, joten tästäkin näkökulmasta uudistus antaa mahdollisuuksia työllisyyden ja elinkeinojen kokonaisvaltaiseen kehittymiseen.

Onnetonta olisi, jos elinkeinojen ja elinvoiman edistämistä ei haluta ymmärtää kunnan yhtenä avaintehtävä ja siitä tulee säästökohde ja toiminta tältä osin vähenee.  Tämäkin on mahdollista, koska elinkeinopolitiikka kuuluu kuntien vapaaehtoisiin tehtäviin.  Tulevaisuudessa elinkeinopolitiikan ja laaja-alaisen elinvoimatehtävän hoitaminen korostuu, joten laiminlyönti tässä toiminnassa olisi turmiollisia.

Yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyysosaamisen teemat ovat toistaiseksi puuttuneet keskusteluista – olleet myös pienessä roolissa pj-tentissä .  Kuntien yrittäjyyskasvatustyön tulee olla keskeisenä osana muutosta ja osa koronakriisin jälkihoitoa.  Tämä tarkoittaa opetussuunnitelmien päivittämistä.

Tämä kaikki edellä mainittu heijastuu toivottavasti myös kuntien uudistuvissa strategioissa. Kuntavaaleissa kannattaa puhua yrittäjyydestä. Alkavalla valtuustokaudella jokaisen kunnan on syytä panostaa elinkeinopolitiikkaan ja tunnistaa eri kokoisten yritysten tarpeet.

Elämme tulevalla valtuustokaudella muutoksen aikaa.  Se on aikamoinen lisätekijä kaikessa.  Mielipiteiden arvo ei synny sillä, että niitä toistetaan kaikissa oloissa faktoina ja muuttumattomina, vaan että ne ovat syntyneet huolellisen pohdinnan tuloksena.  Hyvän kunnallisen päättäjän varsinkin muutostilanteessa tunnistaa siitä, että hän ei lauo asioita nopeasti, vaan pohdittuaan asiaa, kuunnellen myös muita ja perustelee näin mielipiteensä ja päätöksen taustan. 

 Martti Kankaanranta

Varavaltuutettu, ehdolla vuoden 2021 kunnallisvaaleissa

Kuva: Pixabay

Kirjoitin muutama vuosi sitten mielipidekirjoituksen yllä olevalla otsikolla.  Kirjoitus sisälsi ajatuksen siitä, että Tornion kaupungin elinvoimaisuutta kehitetään ottaen vahvasti huomioon myös rajantakaiset lähialueet.  Totesin, että asioita on tehty, mutta onko tarpeellisessa määrin mahdollisuuksiin nähden?  Historia on osoittanut, että raja-alue taantuu, mikäli rajat ylittävää yhteistyötä ei tehdä, ja kehittyy, mikäli sitä aktiivisesti tehdään.  Siksi juuri raja-alueella tämä on erityisesti huomioitava. Erilaiset käytännöt, lait, tavat toimia ja kieli tuovat ylimääräisen haasteen yhteistoiminnalle, mutta eivät ole kuitenkaan yhteistoiminnan este tai mitenkään ylitsepääsemättömiä.

Entä sitten nyt, kun olemme eläneet kuusitoista kuukautta erilaista aikaa rajalla koronapandemian johdosta.  Olemme ottaneet raja-alueen kehityksessä pakkia aikalailla.  Niin kuntayhteistyö, kaupankäynti ja kaikenlainen liiketoiminta ovat kärsineet erilaisista rajoituksista ja jopa epäselvistä viranomaistulkinnoista.  Vaikka koronatilanne rajan toisella puolen on huonompi, tulisi tämä peli jo loppua.  Koronarokotusten eteneminen antaa tähän hyvät mahdollisuudet.

Nyt pitää pyrkiä normalisoimaan tilanne, jotta rajayhteistyö saa myötätuulen purjeisiinsa.  Toimintaympäristön hyödyntäminen rajaseudulla täysipainoisesti koko 360 asteen sektorilla ja laajuisesti avaa mahdollisuuksia enemmän kuin se, että toimintaympäristöksi määritellään vain 180 asteen sektori, eikä rajantakaista puolta hyödynnetä täysipainoisesti.  Nyt, jos koskaan, tulee pitää mielessä se historiallinen totuus, että raja-alue taantuu, mikäli rajat ylittävää yhteistyötä ei tehdä, ja kehittyy, mikäli sitä aktiivisesti tehdään. 

Tulevaisuus kehittyvässä Torniossa tulee nähdä sellaisena, että Tornio tulee olemaa nykyiseen verrattuna kansainvälisempi toimintaympäristö, kunhan rajayhteistyötä monella sektorilla tehdään voimallisesti. Tuolloin rajakauppa on vilkasta, yritykset ovat kiinnostuneita rajat ylittävästä yritysyhteistyöstä, työntekijät käyvät työssä molemmin puolin rajaa ja tieto kulkee maasta toiseen.  Tuolloin kaupunki on vahvistanut rajat ylittävää yhteistyötä koulutuksessa, elinkeinojen kehittämisessä, julkisissa hankinnoissa, kirjastotoimessa, erilaisissa kehittämisprojekteissa jne. Uusia, rohkeita ratkaisuja ja kokeiluja rajat ylittävässä yhteistyössä tulee tehdä.  Niistä hyötyy koko alue. 

Tulevaisuuden Tornio on ottanut elinkeinopolitiikkaansa ja elinvoimapolitiikkaansa mukaan rajat ylittävän yhteistyön kehittämiskohteena.  Historian ja sijainnin valossa tämä tulee nähdä itsestäänselvyytenä.  Aktiivinen toiminta Tornion kaupungille keskeisissä yhteistyö- ja edunvalvontaorganisaatioissa, Tornionlaakson neuvostossa, Perämerenkaari yhdistyksessä, Meri-Lapin kehittämiskeskuksessa, Pohjoiskalotin neuvostossa ja Rajaneuvonnassa, sekä Lapin liitossa siivittää osaltaan kaupungin menestystä houkuttelevana kansainvälisenä toimintaympäristönä.                                                                                                       

Heti kesän jälkeen on Haaparannalla ja Torniolla otollinen aika polkaista rajayhteistyössä uusi vaihde päälle siksikin, koska molemmissa kaupungeissa aloittaa uusi kunnanjohtaja, Haaparannalla Roger Danell ja Torniossa Jukka Kujala.   Eli puhtia rajakaupunkien kehittämiseen.                  

Martti Kankaanranta 

varavaltuutettu, ehdolla vuoden 2021 kuntavaakeissa

Kun päätimme perheessämme muuttaa takaisin pohjoiseen, Tornioon 90-luvun alussa, northernness, eli pohjoisen ihailu saattoi olla tässä ratkaisevassa roolissa.  Olimmehan puolisoni kanssa Torniosta aikoinaan lähteneitä.  Mitä enemmän muuttoaikeita mietittiin, sitä enemmän tämä tuntui houkuttelevalta ja täytti mielemme, mutta tärkeintä oli kuitenkin työpaikka, pelkkä ihailu ei olisi riittänyt. 

Uskon, että tämä ihailu saattaa olla verrattain yleistä, ja varsinkin täältä pohjoisesta opiskelun ja työn perässä etelään lähteneiden keskuudessa.  Näin mekin tehtiin, mutta saatiin mahdollisuus palata.  On kuitenkin selvää, että 15 vuoden poissaolo Torniosta on vaikuttanut moneen asiaan ja ihmissuhteiden jäämisiin niin täällä kotikaupungissa kuin Helsingin ja Tukholman jättäminen. Tämä koskee kaikkia potentiaalisia muuttajia.

Lapsemme ovat syntyneet Helsingissä, mutta ala- ja yläasteet ja lukion Torniossa käyneet, muuttaneet etelään opiskelemaan, ja sille tielle jääneet.  Tämä ilmiö on niin tuttu meille kaikille, ja olemme vanhempina muiden vanhempien kanssa jopa ylpeitä siitä.  Pitäisikö olla, on hyvä kysymys!  Miten me kotiseutua lapsillemme opetamme, on ajatus, joka tulee mieleen.  Meidän vanhempien tyytyväisyys lähtee siitä, että muualla työn syrjään on päästy kiinni ja näin elämä on merkityksellinen.  Onnellisuushan on merkityksellisen elämän sivutuote ja tätä me lapsillemme haluamme. 

Kun opiskelun tai työn perässä kotikaupungista etelän korkeakouluihin opiskelemaan muuttaa, kiinnittyy monella tavalla uuteen yhteisöön, luo suhteita, saa työtä, menee naimisiin tai muuttaa konkkaan, tekee lapsia.  Sitten, kun työ ja verkostot on nuorena muuttopaikkakunnalle luotu, on takaisinmuutto pohjoiseen jo haasteellista.  Niin se oli meilläkin, mutta saimme asiat järjestymään, kun todella tahdoimme niin tehdä.

Takaisin muuttoa Tornioon tulisi kaupungin näistä edellä mainituista haasteista huolimatta kaikin mahdollisin, järkevin ja käytettävissä olevin resurssein ja keinoin edistää.  Se tehtävä kuuluu myös meille kuntalaisille.  Kohderyhmä on luonnollisesti nuoret aikuiset ja keski-ikäiset.  Pyrkimys on päästä tilanteeseen, jossa työllisistä on muuttovoittoa.  Miten tämä sitten tehdään ja miten kaupungin päätökset vaikuttavat, on hyvä kysymys, johon ei ainakaan minulla tässä tekstissä mainitsemani kokemuksen lisäksi ole enempää vastausta, muuta kuin se, että pk-yritystoimintaan kannustetaan,  alueen koululaitokset tätä tekevät, ja torniolaiset käyttävät yritysten palveluita.   

Tässä kaikessa kehityksessä tärkeimmässä roolissa ovat erilaiset vetovoimatekijät.  Ne tulee saada avittamaan muuttohalukkuutta, mutta ensin ne on tehtävä.  Tässä tehtävässä monipuolinen elinkeinorakenne ja työpaikkojen imu ovat avainasemassa.  Kun nämä ovat kunnossa, kaupungin mainekuva ja positiivinen ilmapiiri avittaa ja mahdollistaa muuttohalukkuutta.  Tekemistä tarvitaan ja konkreettisia päätöksiä, ei suunnitelmia tai strategioita, joihin ei sitouduta täysillä.  Kuntalaisille tule avoimella tiedotustoiminnalla terävöittää se, mitkä kunnan tehtävät ja vastuut ovat.  Tuntuu siltä, että nyt Tornion 400-juhlavuotena tämä olisi jotain sellaista, joka voisi hyvinkin edetä.  Tornio näkyy juhlavuotenaan, mutta juhlavuotta voitaisiin hyödyntää tässä Tornion vetovoiman nostamisessa vieläkin enemmän.  Hyvänä esimerkkinä on kojamo -teoksen näkyminen sosiaalisessa mediassa.  Positiivinen näkyvyys kaikessa mediassa tulee nyt juhlavuotena hyödyntää täysimääräisesti.

 Martti Kankaanranta

Varavaltuutettu, ehdolla vuoden 2021 kuntavaaleissa

Kuntapolitiikka on yhteispeliä ja konkreettisesti vaalilupausten alleviivaaminen ei ole tarpeen.  Pyrimme edistämään toimintaa missä kunta tekemisillään vaikuttaa siihen, miten yrityksillä ja kuntalaisilla menee.  Hyvä ja avoin hankintatoimi niin tavaroissa, urakoissa kuin palveluissa tulee olla tavoite.  Tämä pitää koskea kaikkia hankintoja.  Yritysmyönteinen ilmapiiri kunnassa edistää yritysten mahdollisuuksia kannattavaan ja työllistävään toimintaan.

Kuntalaisten tarve pitää olla keskiössä siinä miten kunnalliset palvelut tuotetaan. Kuntalaisten maksamia verorahoja on käytettävä vastuullisesti ja tehokkaasti. Palvelujen tuottamisessa tulee pyrkiä yhteistyöhön yritysten kanssa aina, kun se on mahdollista. Kunta tarvitsee yrityksiä, ja aito yhteistyö levittää parhaimmillaan hyviä käytäntöjä.  Molemmilla on toisilleen annettava, ja opittavaa. Laaduntarkkailu kuuluu sekä yritysten että kunnan tehtäviin, mutta kunnallisten palvelujen tuottamisessa kunta siitä viime kädessä vastaa.

Resursseja voidaan parantaa kuntaorganisaation toimintaa edelleen kehittämällä niin, että jokainen kunnan työntekijä kokee olevansa todella tarpeellinen ja organisaatio antaa tilaa työntekijöiden ideoille ja tiedottaminen on mahdollisimman avointa.  Näin parannetaan myös työntekijöiden turvallisuuden tunnetta.  Työn pitää olla antavaa ja toiminta sellaista, että työ koetaan mielekkäänä ja sitä jaksetaan tehdä innolla aina eläkkeeseen saakka.  Tutkimusten mukaan panostukset työn hyvinvointiin maksaa siihen sijoitetun rahan takaisin.

Tornio on strategisesti ja toiminnallisesti mahdollisuuksia antavalla ”pelipaikalla”.  Pyrimme edistämään alueyhteistyötä niin Suomen kuin Ruotsin puolella.  Lähialueyhteistyö Ruotsin kanssa on Torniolle merkittävä mahdollisuus, jota ei tule jättää käyttämättä.  Lähialueilta tulee hakea mahdollisuuksia ja tehdä yhteistyötä koko Meri-lapin alueella.    

Alueyhteistyön lisääminen on välttämätöntä, kun alueen kahdesta isosta yrityksestä Outokummusta ja Stora Enson Veitsiluodon tehtaasta katoaa yhteensä noin 900 työpaikkaa.  Tämä vaikuttaa alihankinnoissa, kaupassa ja palveluissa välillisesti jopa 3 000–4 000 työpaikkaan.  Häviävien työpaikkojen menetys vaikuttaa verotuloihin merkittävästi.  Siksi alueella on käärittävä hihat.  Tiiviillä yhteistyöllä ja yhdessä esiintymällä on paremmat edellytykset valtion rakennerahastorahojen saamiseen alueelle.

Yritysten omistajanvaihdoksiin/sukupolvenvaihdoksiin on varauduttava, jotta yrityskanta säilyy ja luodaan työpaikkoja.  Tässä on apuna Lapin Yrittäjien omistajanvaihdos-projekti, Tornion Yrittäjien toiminta, 4H yhdistyksen toiminta yläasteilla.  Koulutuskuntayhtymä Lappia voi edistää asiaa mallintamalla hyvä käytäntö oppimisympäristöönsä.  Ammattia opiskelevien on hyvä tiedostaa alueen tilanne omistajanvaihdostarpeissa ja näin panna opiskelijat miettimään, että yrittäjyys on uravaihtona varteenotettava vaihtoehto, samoin valmiin, toimivan yrityksen hankkiminen.

Martti Kankaanranta                                          Erkki Hurtig

Varavaltuutettu, ehdolla 2021                            Varavaltuutettu, ehdolla 2021

kuntavaaleissa, Kansallinen Kokoomus               kuntavaaleissa, Kristillisdemokraatit

Martti Kankaanranta, 69

Kaupunginosa: Vojakkala

Puolue: Kokoomus

Tällä hetkellä: Varavaltuutettu

Koulutus: Ekonomi, kauppatieteiden maisteri

Ammatti: Työeläkettä nostava osa-aikainen yksinyrittäjä Yrityspalvelu Kankaanranta Tmi:ssä ja metsäyrittäjä.  Yrityspalvelu Kankaanranta tekee erilaisia selvityksiä yrityksille ja julkiselle sektorille, palvelee asiakkaitaan yrityskaupoissa, omistajan-/sukupolvenvaihdoksissa, ja tekee yrityshistoriikkeja. Maatalousyhtymä Kankaanranta omistaa ja hoitaa kahta metsäpalstaa Torniossa.

Työhistoria: Länsipohjan Yrittäjien toimitusjohtaja 23 vuotta, Lapin Yrittäjien vtj. 2 vuotta, josta toimesta jäänyt eläkkeelle syksyllä 2016. Työskennellyt 70-luvulla Tukholmassa ja 70- ja 80-luvuilla Helsingissä pankkialalla SKOP:ssa, graafisen alan markkinoinnissa IS-Yhtymässä, sekä 80 - 90-lukuijen vaihteessa Uudenmaan lääninverovirastossa välittömän verotuksen tarkastajana

Harrastukset:  Monipuolinen liikunta, muun muassa kuntosaliliikunta ja kirjoittaminen (esikoiskirjailija, Muutoksen Pyörre 2019, 230 s., valmisteilla lasten luontokirja Tornionjoen lohivaelluksesta)

Perhe: Aviopuoliso Arja, kolme aikuista lasta, Petteri, Mira ja Johannes, kaksi lastenlasta, Uma tyttö ja poika, joka on syntynyt tänään 24.4.2021 tätä kirjoittaessani.

 www.marttikankaanranta.fi

www.twitter.com/@kankaanranta

www.facebook.com/martti.kankaanranta

Torniolle ajankohtaisia ja tavoiteltavia asioita juuri nyt:

Kuntapolitiikka on yhteispeliä ja konkreettisesti lupausten alleviivaaminen ei ole tarpeen.  Pyrin edistämään sellaista ajattelua, että kunta voi tekemisillään vaikuttaa siihen, miten yrityksillä menee.  Hyvä ja avoin hankintatoimi tulee olla tavoite ja koskea kaikkia hankintoja.  Yritykset luovat työpaikkoja ja kasvua, mutta yleisen yritysmyönteisen ilmaston luomisessa kunnalla on tärkeä tehtävä.

Edistän sellaista ajattelua, että keskiössä pidetään kuntalaiset, eli miten kunnalliset palvelut tuotetaan niin, että lopputulos on resursoitu mahdollisimman optimaaliseksi, parhaaksi mahdolliseksi käytettävät resurssit huomioiden. 

Resursseja voidaan parantaa kuntaorganisaation toimintaa edelleen kehittämällä niin, että jokainen kunnan työntekijä kokee olevansa todella tarpeellinen ja organisaatio antaa tilaa työntekijöiden ideoille ja tiedottaminen on mahdollisimman avointa.  Näin parannetaan myös työntekijöiden turvallisuuden tunnetta. 

Kunnallisten palvelujen tuottamisessa tulee pyrkiä yhteistyöhön yritysten kanssa ja tuottaa palveluita yhteistyössä yritysten kanssa.  Laaduntarkkailu on kunnan tehtävä ja tärkeässä roolissa.

Tornio on strategisesti ja toiminnallisesti mahdollisuuksia antavalla ”pelipaikalla”.  Pyrin edistämään alueyhteistyötä niin Suomen kuin Ruotsin puolella.  Lähialueyhteistyö Ruotsin kanssa on Torniolle merkittävä mahdollisuus, jota ei tule jättää käyttämättä.  Lähialueilta tulee hakea mahdollisuuksia ja tehdä yhteistyötä, kun Tornio on keskipisteenä, koko 360 asteen alueella.     

Varsinkin nyt alueyhteistyön lisääminen Meri-Lapissa on välttämätöntä, kun alueen kahdesta isosta yrityksestä Outokummusta ja Stora Enson Veitsiluodon tehtaasta lähti/lähtee yhteensä noin 900 työpaikkaa, mikä vaikuttaa välillisesti 3 500 – 4 000 työpaikkaan.

Martti kankaanranta  24.4.2021

Kalevi Sorsa säätiön raportissa Suomi jaettiin neljään erilaiseen alueeseen:

1. Menestyvät pääkaupunkiseutu ja kaupunkien vaikutusalueet, 2. Kaupunkialueet, joilla on sosiaalisen syrjäytymisen riskejä, 3. Keskiverto Suomi, 4. Taantuvat alueet.  Tornio sijoittui eri indikaattoreilla vertailtaessa ykkösryhmään eli Menestyvät pääkaupunkiseutu ja kaupunkien vaikutusalueet.

Indikaattoriarvojen vaihteluvälit aluetyypeittäin: Otan tässä esimerkinomaisena muutaman indikaattorin ja miten tämä on Torniossa.  Työllisyysaste (%): Tornio on alueryhmässään 69,8 (Min), Pedesören kunta 85 (Max) – Yritysten toimipaikkojen liikevaihto henkilöä kohden (tuhatta euroa) Tornio alueryhmässään 929 (Max), Pornainen 130 (Min) – Lasten köyhyysriski (%) Tornio 14,7 (Max), Masku 4,5 (Min) – Keskimääräiset bruttotulot Tornio 33 743 (Min), Kauniainen 58 195 (Max).  Muissa indikaattoreissa Tornio sijoittuu Minimin ja Maximin väliin, mutta sijoittuu kuitenkin näihin ykkösryhmäalueisiin lukeutuvaksi.

Sanoman yksi vaalikonekysymys kuului näin ”Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän avopohjan politiikalle!”  Kysymys pani jopa pohtimaan sitä, kuinka vakavissaan se oli tehty, ja sisältyikö kysymykseen myös vastakkainasettelun leimaa! Vastasin, että osittain eri mieltä, korjasin ja vastasin, että täysin eri mieltä.                 Kuva: Pixabay

 Pohditaanpa kysymystä!  Mainitut perusarvot politiikan hyvänä arvopohjana eivät ole ongelmattomia.  Nämä perusarvot eivät muodosta arvopohjaa poliittiseen päätöksentekoon varsinkaan, jos niitä ei mietitä syvällisemmin, selitetä tämän päivän ympäristöön ja kansainvälisyyteen sopiviksi.    

 Kodin ymmärrän perheen, sukulaisten ja sukupolvien välisen kanssakäymisen foorumina, läheisimpien ihmissuhteiden verkostona, turvallisena kasvun paikkana.  Kun nyt sinkku-talouksien määrä on huomattavasti kasvanut ja yksinäisyys lisääntynyt, tämä perinteinen turvallisen kodin käsite on muutoksessa.  Kun koti taloudellisena ja inhimillisenä yksikkönä on merkittävä kunnallisten päätöksenteon kohde, tämä yksinäisyyden kasvu saattaa tulevaisuudessa haastaa jossain muodossa myös kuntapäättäjät.

 Haluan kokea uskonnon ja kirkon hyväntekijänä, sitäkin ne ovat, esimerkiksi kirkon diagoniatyö on arvokasta ja siksikin kuulun kirkkoon, mutta kun uskonto on antanut myös aika paljon miekkaa, joten se kyseenalaistaa sen hyvänä arvopohjana politiikalle.  Ei voi myöskään sanoa, että kirkko olisi ollut tasa-arvoisen kehityksen airut.  Lisäksi kunnallispolitiikassa on mukana ihmisiä, jotka eivät uskoa tunnusta tai kuulu kirkkoon.  Arvostan eri uskontojen rauhanomaista kanssakäymistä, moniarvoisuutta, mutta kun tilanne maailmalla on mikä on.  Uskonnon ja tieteen yhteentörmäys ei myöskään taida olla asia, joka olisi minun tai sinun tekemisistä kiinni. 

 Isänmaa on tuonut minulle sisältöä koulussa, armeijassa, isäni sotareissun ja äitini sota-aikaisen lottatoiminnan johdosta.  On oikeus ja kohtuus vaalia kotikuntaa, aluetta, isänmaata, olla ylpeä isiemme suorituksista sodassa, äitiemme tekemästä työstä rintaman takana sota-aikana, veteraaneista, sekä myös Suomen nuorten urheilumenestyksestä kansainvälisillä kentillä.  Tällaisten asioiden tunnistaminen on isänmaallisuutta.  Poliitikkojen ja virkamiesten osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja olemalla mukana kansainvälisissä organisaatioissa ja sopimuksissa on myös isänmaallisuutta, samoin yritysten välinen ulkomaankauppa.  Näistä isänmaallisuus saa laajempaa sisältöä kuin perinteisesti ymmärretty isänmaallisuus.  Maapalloistuminen voi olla myös isänmaallisuutta, kunhan sen toteuttamisessa kunnioitetaan eri kulttuureja, sitä toteutetaan tasapuolisesti, ja se hyödyttää kansakuntia enemmän kuin tilanne, jossa kansainvälistä yhteistyötä ei tehtäisi.

 Nämä perinteiset perusarvot, koti, uskonto ja isänmaa politiikan arvopohjana oli ihmetystä herättävä vaalikonekyselyssä, vaikka sloganiksi muodostunut kolmen sana litania tuttu ilmaus menneiltä ajoilta onkin.  Sellaiset asiat kuin yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunteet, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu, sekä tutkimukseen ja tietoon nojaaminen päätöksenteossa ovat asioita, jotka puhuttelevat ihmisiä ja ovat tässä ajassa.  Jos nämä tässä kuvatut perinteiset perusarvot sisältäisivät näitä edellä mainittuja ominaisuuksia niin hyvä, mutta eivät välttämättä kaikessa sisällä.  

Martti Kankaanranta, varavaltuutettu, ehdolla vuoden 2021 kunnallisvaaleissa, Kokoomus, Tornio

Sanoman vaalikonekysymyksissä 2021 oli muun muassa tällainen lause ja sitten kysymys kuinka paljon eri tai samaa mieltä asiasta vastaaja on: ”Koululaisia kohdellaan kouluissa liian lepsusti.  Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.” Vastasin, että osittain eri mieltä (olisi pitänyt kuitenkin vastata, että täysin eri mieltä).  Perustelin, etten voi kuvitella, että nykynuoria johdettaisiin koulussakaan autoritäärisen johtamistyylin mukaan, vaan kuuntelemalla ja välittämällä.  Koululaisia ei pidä kohdella lepsusti, vaan asiallisesti, ymmärtäväisesti ja määrätietoisesti.  Kuva Pixapay

Sitten vähän historiallista perspektiiviä opettamisen metodeihin:

Vaalikonekysymys siitä, miten koululaisia tulee kouluissa kohdella, pani pohtimaan, kun luin vastikään Stphen Greenblatt`n kirjaa Shakespeare.  Kirjassa läpikäytiin 1500 –luvun lopun koulumaailmaa.  Latina oli hyvin suosittu oppiaine, jota vanhemmat arvostivat poikien koulutuksessa.  Tyttöjä ei silloin kouluun otettu.  Koulutustekniikkaa kuvailtiin näin ”Jokainen tiesi, että latinaa ei oppinut ilman piiskaa.  Muuan tuon ajan kasvatusteoreetikko pohti, että pakarat oli luotu latinan oppimisen helpottamiseksi.  Hyvä opettaja oli määritelmän mukaan ankara opettaja, ja opettajan maine kasvoi suorassa suhteessa kurituksen ankaruuteen.  Käytännöllä oli pitkät perinteet ja se istui lujassa: osana Cambridgen loppututkintoaan oppikoulunopettajaksi pyrkivän oli keskiaikana osoitettava pedagoginen pätevyytensä antamalla kipunoiva selkäsauna jollekulle hitaalle tai niskoittelevalle oppilaalle.”

Nykyisen ja keskiaikaisen opetusmenetelmän välissä otan Aleksis Kiven kuvauksen suomalaisesta entisajan opettamisesta romaanissaan Seitsemän Veljestä (ilm.1870).  Kyllähän siinä lukkari poikia jämäkästi opetti. ”Kaksi päivää on mennyt.  Lukkarin väkituvassa pöydän ympärillä istuvat veljet, jämäten aapistoa  niin kuin sanelee heille milloin lukkari itse ja milloin hänen pieni kahdeksan-vuotias tyttärensä. Niin he,  aapiskirjat avattuina kourissa,  harjoittelevat lukua hartaasti,  hikisillä otsilla. Mutta ainoastaan viisi Jukolan poikaa nähdään istuvan penkillä pöydän takana. Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea he seisovat, ja heidän tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin jäntevä koura, töröttää vielä korkeassa pörrössä. 

Olen tästä keskiaikaisesta ja 1800 luvun suomalaisesta opettamismetodista pienen-pienen ripauksen itsekin kokenut.  Muistan lyseovuosiltani matikanopettajan, joka löi karttakepillä näpeille, mikäli opiskeluun keskittyminen häiriintyi jostain syystä liikaa.

Hyvä talous mahdollistaa hyvät kunnalliset palvelut.  Hyvä talous tuo lisäpotkua päätöksentekoon.  Valtio on pumpannut kuntiin koronatukina lähes 3 miljardia euroa. Miten taloutta pidetään kunnossa ja parannetaan, kun koronapandemian seurauksena tulee myös Tornion kaupungin päätöksenteolle ylimääräisiä haasteita, kun valtion  koronatuki loppuu.  Tulevalla valtuustokaudella tämä on edessä.  Mikään puolue ei pysy yksin näitä ongelmia ratkomaan.  Minkään puolueen ei tule melskata katteettomilla vaalilupauksilla, enkä usko näin käyvänkään.  Nyt pärjäävät ne kunnat, joiden päättäjät ymmärtävät aidon vuorovaikutuksen ja yhteistyön merkityksen tässä kerta kaikkiaan oudossa tilanteessa.

 Ensinäkin oivallus, että opiskelu ja työ rakentaa tulevaisuutta – työ luo työtä.  Opiskelun ja työn merkitystä hyvinvoinnin rakentamisessa on alleviivattava voimakkaana viestinä myös valtuuston taholta.  Tuottava työ yksityisissä yrityksissä on tässä avainasemassa.  Tämä ei tarkoita yhtään vähättelyä julkisen sektorin työhön, mutta kun kansantalouden lainalaisuuksia miettii niin pitää todeta, että yksityinen sektori nämäkin työpaikat mahdollistaa, ja hyvä näin.  Vastakkainasettelua tässäkin asiassa pidetään aivan liian usein yllä. 

 Tosiasioita ei kaikissa puolueissa haluta tunnustaa.  Pyydän anteeksi, jos tämä ilmaus meni jotenkin väärin, mutta yhteistyön merkitystä ei ole oivallettu tarpeeksi.  Nyt se olisi tärkeää.  Onhan se totta, että ihmiset, kuluttajat ovat kuninkaita.  Kuluttajat ovat se taho, jolle hyvinvointia luodaan, mutta luonnollisesti kaikki tulee työn ja yrittämisen kautta.  Kuluttajat tarvitsevat tavaroita ja palveluita, infrastruktuuria niin työssäkäyntiinsä kuin yksityiseen tarpeeseensa.  Yrityskoneisto näitä tavaroita ja palveluja tuottaa, samoin julkinen toimija palveluita, rakennuttaa infrastruktuuria, joita se rahoittaa yrityksiltä ja työntekijöiltä keräämillä veroilla.  Keskeisessä roolissa tässä keräämistaloudessa ovat yritykset, jotka käytännössä keräävät kaikki verot, myös työntekijöiden maksamat verot.  Yritykset ne keräävät ja ovat näin valtion ja kuntien ”apulaisia”.  Yritysten kassoista ne verot ”revitään”.  Tämä on Suomen systeemi.  Se tulisi muistaa kaikessa verokeskustelussa ja hyvinvointivaltion rakentamisessa.

 Turvallisuus ruokkii aitoa vuoropuhelua, se edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta, se edistää päätöksenteon läpinäkyvyyttä.  Avoimella tiedottamisella kuntaa johdetaan. Turvallisuus ei mielestäni ole Torniossa suurin ongelma, mutta tekemistä on.  Kunhan tässä edetään myönteiseen suuntaan, ja vielä petrataan, niin perheiden tilanne kohentuu, peruskoulutuksen ja jatko-opintojen arvostus nostetaan pykälällä korkeammalle.  Tämä todellakin edellyttää yhteistyövalmiutta tulevan valtuuston toiminnassa.  Tässä työssä eivät ole ideologiat ja uskomukset tärkeitä, vaan päätöksenteko keskustelun, tutkimuksen ja tieteen pohjalta.

 Suomen kuvalehti listasi vastikään Suomen kunnat elinvoiman, väestön ja talouden perusteella. Kärjessä loistivat suuret kaupungit. Onnistujia löytyi myös muualta.  Esimerkiksi Tornio on parantanut juoksuaan sitten 2017 tehdyn testin jälkeen. Viidestä tähdestä Tornio sai neljä ja sijoitus 85. (2017 119.) 293 kunnan joukossa; Keminmaa kolme tähteä 126. (150); Kemi sai kaksi tähteä ja sijoitus 222. (225), mutta tulee varmaan petraamaan seuraavassa kuntatestissä huomattavasti ja syynä on Metsä Fibre`n jätti-investointi.   Hyvä talous, monipuoliset työmarkkinat, ja turvallisuus ovat houkuttelevuustekijöitä laajemminkin Kemi-Tornio alueella ja alueen kunnat hyötyvät naapurikuntien menestyksestä.  Merkittävät investoinnit alueella ja lähialueella Ruotsin puolella ennakoivat hyvää tulevaisuutta ja myös hyvää tulosta seuraavalla kuntatestikierroksella. 

 Martti Kankaanranta

Varavaltuutettu, Tornio, ehdolla 2021 kuntavaaleissa